Matti Ojalalta jo neljäs levy                                                                  Rantapohja 08.05.07


Iltaruskon kultaa tanssikansalle

Matti Ojalan neljäs CD-levy on otsikoltaan Iltaruskon kultaa. Laulujen sovituksista, laulamisesta, ja instrumenttien
soittamisesta vastaa Matti Ojala itse. Kyseessä on näin ollen monitaitoinen oululaismies, jolla on myös haukiputaalais-
taustaa. Levyllä on kuultavissa kahdeksan kappaletta, jotka pituudeltaan ovat varsin sopivia. Ne eivät ole mitään venytet-
tyjä, kuten toisinaan nykymusiiikissa saattaa olla. Tälläkin tavoin kuulijaa halutaan pitää arvossa. Levyn sanoittajina ja
säveltäjinä ovat palvelleet muun muassa suomalaisen iskelmän suuri vaikuttaja  Veikko Juntunen, Manna Korpi,
sekä O. Nuutimo. Nimikappaleen runontekijä on Matti Laasonen.

Tarinaa ja luontokuvausta
Iltaruskon kultaa vaikuttaisi olevan edellistä levyä monipuolisempi sisällöltään. Iskelmämusiikkiin kuuluva ihmissuhde-
kerrontaa on mukana, välillä aika metkassakin muodossa, kuten vaikkapa Raviromantiikkaa-kappale osoittaa.
Mutta mukaan on tullut syvällisempäänkin aineistoa. Oli ilo kuulla tarinaniskentää ja luontokuvausta Lapin romantiikan
malliin niin nimikappaleessa Iltaruskon kultaa kuin Kairan kyyneleessäkin. Nämä kappaleet erottuivat edukseen kokonai-
suudesta ja kuuluivat parhammistoon.
Rivitanssista nousivat mieleen suomalaisen kansanperinteen rempseät tanssikuvaukset. Ehkäpä vaikutteita on otettu
tätä aihetta käsitelleistä , edeltäneistä iskelmistä ja muokattu tätä perinnetietoutta nykyiskelmäänkin sopivaksi. Tätä
tekstienvälisyyttä tapaa kirjallisuudessa paljonkin ja aiheena  se on kiehtova. Olen kuullut viulun itkevän-kappaleessa
pohjavireenä taas voivat olla traagiset tarut vanhojen soittajien kohtaloista, joista kerrotaan vaikkapa unkarilaisissa
lauluissa.

Tuoreita valintoja
Mitä tulee sävellyksiin ja sovituksiin, niistä saattoi kuulla piristävästi hieman valtavirrasta poikkeavia ja erilaisia ratkaisuja.
Varsin kiintoisaa oli kuulla erilaisia saundeja-tästä voi olla tietysti montakin mielipidettä. Joihinkin sävellyksiin olisin toivonut
enemmän monipuolisuutta(esimerkiksi Raviromantiikkaa). Tosin voi olla niinkin, että sävelmä  oli tarkoituksella varsin pieni-
muotoinen-eihän melodian laajuus ole maailman tärkein seikka. Monissa lauluissa vaihtelevuutta ja melodian laajuutta oli
aivan riittämiin. Laulajan äänestä saa varsin hyvin selvää, Matti laulaa verraten selkeästi. kaikki eivät niin tee, siinä mielessä
hatunnosto Matille. Ääni on tumma ja lämpimähkö. Toisinaan taas laulusta kuulee-mielestäni turhaan -liu`uttelua ja venyttelyä
(Rivitanssi, Olen kuullut viulun itkevän) sekä melko erikoisia tavupainotuksia. Ne saattavat olla tehokeinoja harvoin käytettynä,
mutta eivät ainakaan minun korvaanijaksa ilahduttaa. Nämä ovat kuitenkin huomattavasti vähentyneet viime levystä -suunta on
siis oikea. Kappaleet ovat varsin tanssittavia ja varmasti tanssikansasta löytyy runsaasti ystäviä Matti Ojalan musiikille.
Kiinnostavaa olisi nähdä ja kuulla Mattia myös keikalla, kuinka  live-esiintyminen poikkeaa levyn annista. Iltaruskon kultaa-levy
päättyy perinteitä kunnoittaen viimeiseen valssiin "Ei hyvästi, vaan näkemiin". Kiinnostuneet voivat piipahtaa myös Matin koti-
sivuilla www.mattiojala.com
                                                                                                            
Rauno Kinnunen