Oululainen Matti Ojala on tänä keväänä julkaissut kolmannen CD:nsä Matka yhteinen.
Enimmäkseen hänen kappaleensa on säveltänyt ja sanoittanut kiiminkiläinen Veikko
Juntunen, Ojala itse on sovitusten takana.

Hatunnoston ansaitsee miehen monipuolinen muusikkous: hän on soittanut levyllä
kuultavat eri instrumentit, laulanut ja vielä hoitanut teknistä puoltakin omassa stu-
diossaan. Tällä levyllä hän on saanut esittää tyylilleen sopivia lauluja. Kappaleet ovat
pääasiassa ihmissuhdetarinoita, joita kerrotaan iskelmärunouden lyriikan tuttuja keinoja
käyttäen – ehkä ensi kerralla jotain yllättävää olisi luvassa?

Levyllä on 10 kappaletta, joista monet mennä jolkuttavat aivan sujuvasti eteenpäin
ja ovat sinänsä viihdyttävää musiikkia tanssikulttuurin ystäville. Muutamiin kohtiin
kiinittäisin silti huomiota. Olisi ehkä syytä jatkossa varoa liikoja liu´uttamisia, venyt-
tämisiä ja äänenväristyksiä, vaikka ne toki varsin yleisiä saattavat tanssimusiikin jos-
sain alalajeissa ollakin ja ehkä monet kuulijat saattavat niistä pitää – niitä suosittelisin
käyttämään vain tarkoin harkittuina tehokeinoina. Myös joidenkin vokaalien (ä, e, a)
jäntevämpään ja täsmällisempään lausumiseen olisin rohkaisemassa solistia jatkossa.
Kappaleessa ”Mustat liekit” toivoisin myös maltillisuutta painotuksiin laulussa olevas-
sa oktaavihypyssä. Ensimmäisen tavun selkeä painotus on kielellemme luonteva tapa,
jota kannattaa kaikessa laulamisessakin käyttää.

Maininnan ansaitsee myös laulu ”Surulliset suudelmat”, jossa tunnelma on nimensä
mukaan varsin surullinen ja sitä Matti Ojala on halunnut painottaa erikoisilla saundi-
ratkaisuilla. Jotkut saundit uruissa ovat myös varsin erikoisia valinnoiltaan – kyse on
tietysti makuasioista.

Joka tapauksessa Matti Ojala on tehnyt uuden levynsä eteen paljon työtä, levyn tekoon
on vierähtänyt kaikkiaan noin vuosi. Matin musiikin ystäviä uusi levy varmaankin ilah-
duttaa.